Näin suuren omenapuun suoraan sen sivulta katsottuna, kuin puu jonka lapsi olisi piirtänyt. Se oli hyvin leveä ja siinä roikkui suuria hedelmiä (varmaan omenoita).

Omenat kypsyivät, ja sitten ne putoilivat maahan. Aina kun omena putosi maahan, sen paikalle alkoi kasvaa uuden omenapuun taimi.

Mutta suuri omenapuu oli niin leveä ja tuuhea, että se peitti suuren osan auringonvalosta. Siksi taimet eivät saaneet valoa, ja kasvettuaan vähän aikaa ne kuolivat.

Selitys

Tällä näyllä on yksinkertainen selitys. Puu on paikallisseurakunta jonka työ kantaa hedelmää. Sen seurauksena seurakunnassa syntyy kyky aloittaa uusia paikallisseurakuntia (mitä ikinä sana lopulta tarkoittaakaan), eli oikeastaan synnyttää uusia, itsenäisiä paimenviran konteksteja.

Tästä seurakunnasta (puusta) on tullut kuitenkin niin suuri ja väärällä tavalla vahva että se estää uusia seurakuntien tai työmuotojen syntymisen. Yksi syy voi olla se, että vanha seurakunta haluaa jotenkin säilyttää johtavan tai jopa ainutlaatuisen asemansa omalla paikkakunnallaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ne, jotka käyttävät päätäntävaltaa, eivät suostu käytännössä tukemaan uusien seurakuntien syntymistä.

Tämä on samalla yksinkertainen ja yksityiskohtainen asia, joten se tuskin kiinnostaa useimpia tätä sarjaa lukevista. Siitä voi löytää kuitenkin yleisemmän viestin: meille paikallisseurakunnista tulee instituutioita joita vaalimme tarkasti ja joiden perinteitä me suojelemme. Mutta Jeesusta eivät kiinnosta paikallisseurakuntien perinteet vaan pelastuvat ihmiset ja Jumalan elämä heissä. Jos me haluamme joskus siistin niityn jolla kasvaa vain yksi omenapuu, Jeesus haluaisi aina nähdä hedelmiä mahdollisimman paljon.

Merkintä tehtiin 8.8.06. Voit jättää viestin, tai tehdä trackbackin omalta sivultasi.