Näin savisen öljylampun, sellaisen joita käytettiin antiikin aikana. Lampussa oli kaksi reikää: suuri ja pieni. Pienessä reiässä oli lampun sydän, joka ulottui öljyyn lampun sisällä. Suuresta reiästä, joka oli lampun keskellä, saattoi kaataa lisää öljyä lamppuun.

Lampussa paloi tuli. Sitten huomasin, että lamppuun kaadettiin öljyä ylhäältä lisää. Sitä ei tullut pienenä norona tai tipoittain, vaan sitä kaadettiin niin runsaasti, että se ryöppysi lampun reunojen ylitse. Voisi sanoa että sitä tuli tuhlaamalla. Kukaan ei kaataisi öljyä lamppuun siten, ellei öljyä olisi rajattomasti saatavilla.

Sitten lampun suuri täyttöreikä alkoi pienentymään. Se pieneni ja pieneni. Tästä huolimatta öljyä kaadettiin koko ajan valtavasti lampun ylle, mutta tietenkin pienempi osa siitä pääsi lampun sisälle, koska reikä oli pienentynyt. Lopulta reikä oli hyvin pieni, ja sitten se katosi kokonaan.

Lamppu oli sulkeutunut. Se oli kasvanut umpeen, ja juuri silloin öljyn tulo lakkasi.

Miten sen tulkitsin

Uskon, että lamppu kuvaa paikallisseurakuntaa ja öljy Pyhän Hengen vaikutusta ja voimaa seurakunnassa. Me uskovina olemme sekä erikseen että yhdessä kuin pieni saviastia, johon eivät ikinä mahdu kaikki Jumalan rikkaudet. Samoin kuin öljyä tuli niin paljon, että se ryöppysi yli eikä mahtunut lamppuun, samoin Jumalalla on enemmän voimaa ja armoa, kuin me kykenemme kokemaan tai kuin me edes tarvitsemme.

Lamppu paloi öljyn voimin. Samoin seurakunta voi levittää Jeesuksen kirkkautta vain Pyhän Hengen voimasta. Lamppu ei voi palaa itsessään. Savilamppu pysyy savimöhkäleenä ja lampun sydän kankaanpalana, vaikka lamppu palaisi kuinka kirkkaasti.

Suuri reikä, jonka kautta öljy virtasi lamppuun, kuvaa seurakunnan yhteyttä Jumalaan ja riippuvuutta Hänestä.

Lampussa tulee olla täyttöreikä. Se, että näyssä tuo reikä alkoi kasvaa umpeen, oli siis epänormaalia. Seurakunta alkoi luopua Jumalan Hengestä ja tulla itseriittoiseksi. Tapahtui samoin kuin Laodikean seurakunnalle, joka sanoi lopulta itsestään: “minä olen rikas”, vaikka Jeesus sanoi siitä: “sinä olet köyhä, sokea ja alaston”.

Minulle tämä korostaa sitä totuutta, että “Jumala ei anna Henkeä mitalla”. Kaikki se armo ja voima, joka on saatavilla Jeesuksen työn perusteella, on enemmän kuin voimme käsittää. Jos siis seurakunta on hengellisesti köyhä, ei syy ole siinä, että Jumalalta olisi armo loppunut.

Öljyä kyllä on, enemmän kuin riittävästi jokaiselle etsivälle. Jeesus sanoi:

“Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” Luuk. 11:13

Olemmeko me kasvaneet umpeen? Onko meistä tullut itseriittoisia? Jeesus pyysi Laodikean seurakuntaa ahkeroimaan ja tekemään parannuksen. Mitä Jeesus pyytää meiltä?

Merkintä tehtiin 5.8.06. Voit jättää viestin, tai tehdä trackbackin omalta sivultasi.