Eräs ihminen ajoi autoa pitkällä tiellä maaseudun halki. Vähän ajan kuluttua hän pysähtyi palvelevalle bensiiniasemalle. Saatuaan autonsa tankin täyteen hän jatkoi matkaansa, mutta joutui pysähtymään luonnottoman pian toiselle huoltamolle.

Toisen huoltamon mies tuli täyttämään bensiinitankkia. Silloin huomasin, että auton polttoainesäiliössä oli repeytymä, josta bensiiniä valui tielle. Siksi ajaja joutui käymään jatkuvasti huoltamoilla.

Lopulta matka johti kuivalle, erämaankaltaiselle tasangolle. Tie kulki sen halki viivasuoraan. Siellä ei ollut huoltamoita, vaan tasanko oli aivan autio.

Polttoaine loppui jälleen, ja autoa ajava henkilö astui autostaan ulos. Bensiiniä ei ollut saatavissa mistään. Silloin hän rukoili. Hänen rukoillessaan auton bensiinisäiliön repeytymä korjaantui, ja sen lisäksi tankki tuli polttoainetta täyteen. Sitten hän jatkoi matkaansa pysähtymättä.

Miten sen tulkitsin

Minä ymmärsin tämän näyn seuraavasti. Auton ajaja on kristitty. Automatka kuvaa hänen hengellistä vaellustaan, ja bensiini sen vaelluksen käyttövoimaa.

Ajaja joutuu pysähtymään jatkuvasti huoltoasemille, koska hänen autonsa polttoainesäiliö on rikki. Tämä tarkoittaa, että hänessä itsessään ei ole voimaa kestävään hengelliseen vaellukseen. Sen sijaan hän joutuu jatkuvasti käymään hengellisissä kokouksissa ja erilaisissa massatapahtumissa saamassa uutta “bensaa”. Tätä korostaa myös se, että huoltamot olivat palveluasemia: joku toinen tuli täyttämään tyhjentyneen tankin.

Meillä on tällaisia uskovia. Heidän hengellinen elämänsä ei ole jostakin syystä kasvanut Kristuksen ympärille, vaan on liikaa kiinni toisissa ihmisissä, tapahtumissa, tunnelmissa ja lyhytvaikutteisissa hengellisissä kokemuksissa.

Kun näyssä ajaja joutuu erämaahan, tarkoittaa se, että hän joutuu tilanteeseen, jossa jostakin syystä hengelliset kokoukset ja tapahtumat eivät kykene tyydyttämään hänen voimantarvettaan. Kenties hän ei pääse kokouksiin, tai jostakin syystä ne eivät enää vaikuta toivotulla tavalla.

Ajaja rukoilee bensiinin loputtua erämaassa, ja silloin auton tankki korjaantuu ja tulee täyteen. Tämä tarkoittanee, että hän löytää voiman hengelliseen elämäänsä ja vaelluksesta Jeesuksesta itsestään, joka asuu hänessä Pyhän Hengen kautta. Löydettyään näin “Kristuksen sisäisen tuntemisen” tulee hänestä hyvässä mielessä riippumaton erilaisista tapahtumista ja kokouksista. Hän löytää voiman Jeesuksesta itsestään. Hänestä on tullut

kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä. Jer 17:8

Uskovat, jotka kasvavat kiinni toisiin ihmisiin eivätkä Kristukseen, ovat paimenuuden näkökulmasta ongelma. Heillä on riski ajautua kokonaan pois uskosta, kun jostakin syystä tie johtaa kuivalle tasangolle. Toiset löytävät Kristuksen ja sisäisen Hengen elämän, toiset ihmettelevät ja luopuvat.

Ei hengellisissä kokouksissa ole sinänsä vikaa. Mutta meille saattaa tulla kiusaus tehdä niistä ihmiskeskeisiä, niin että ne eivät kasvata kiinni yksin Jeesukseen.

Meidän Herramme haluaa kuitenkin olla Hänen omiensa ainoa, kirkas kiintopiste, ainoa tähti taivaalla, jonka mukaan suunnistaa.

Siksi meidän on kiivettävä Jeesuksen tuntemisen pyhälle vuorelle, kunnes se, mikä on inhimillistä ja kestämätöntä, on jäänyt kauas taakse, ja vedettävä perässämme kaikkia Jumalan rakkaita.

Merkintä tehtiin 6.8.06. Voit jättää viestin, tai tehdä trackbackin omalta sivultasi.